Luovaa auton ostoa

Kaikki alkoi siitä, kun onneton menin mainitsemaan naapurin Jounille, että haluan Toyota Yariksen.

Jäi nimittäin sanomatta, että sisko Ranskasta lupasi rahoittaa kaupat vasta joulun jälkeen.

Jounin avovaimo Inkeri soitti ja kertoi, että Urre-autosta on löytynyt aivan mahtava Yaris. Sillä oli ajettu vain 70 000 ja vuosimallia 2001. Hintakaan ei päätä huimannut: neljän tonnin pintaan.

Minulla oli ollut Yaris-kuume jo useamman vuoden. Rakas vanha Golfini oli vuodelta 1990 enkä enää uskaltanut lähteä sillä liikkeelle ilman kännykkää.

Käytettiin Yarista kuorma-autoliikkeen pihalla näytillä kaverillani Anterolla, joka tietää autoista kaiken. Juuri hänen ansiostaan olin päätynyt Toyotaan.

Antero huomasi, että autoa oli kolaroitu ja vähän oli maalattu ruostettakin päälle, mutta hyväksyi auton.

Kolarointi ei ollut mikään salaisuus. Minulle hönerölle sellainen kelpasi ihan hyvin.

No sitten päästään todelliseen luovaan osaan:

RAHOITUKSEEN.

Auton myyjä lupasi Golfistani 600e.

Minä maksoin luottokortilla käsirahan. Visalla oli maksupäivä 31.1. 2013, ajattelin, että siihen mennessä saan rahat Osuuspankista tai siskolta.

Urre-auto halusi rahansa tiistaina 18.1. 2012.

Kävin pankissa neuvottelemassa lainasta. Olin todella ihan ulalla siellä.

Kulutusluotolla olisi ollut korko 6,5% ja sitä pankkineiti suositteli. Mutta lainalaskuri ei antanut kuin parin tonnin lainat minun tuloillani ja kyvylläni lyhentää 250e/kk lainaa.

Piti mennä tavallisen luoton puolella, jossa vakuutena asunto-osake. Sen lainan nostaminen olisi maksanut 200euroa!

Siispä siskon puoleen kääntyminen oli ainoa järkevä ratkaisu. Sisko oli sitä mieltä, että hänellä on joulun alla muutakin tekemistä kuin tapella minun kanssa skypessä raha-asioista.

Ja toinen episodi oli kiireessä tapahtunut asia oli Golfin luovutuskirjan hankinta. Vanha rakas auto oli nimittäin tyttäreni nimissä. En tiennyt, että hänellä oli Helsingissä luovutuskirja. Luulin hukanneeni sen, kuten niin monta muutakin paperia.

Aili ei joutanut moneen päivään laittamaan sähköpostilla valtakirjaa. Sitä sai odotella.

Ja vielä yksi episodi: akku petti keskellä kaupunkia lauantai-iltana.

Olin onneksi liikkeellä Miehen kanssa. Soitin nimittäin ensi naapurin Jounille, sitten auton myyjälle (joka oli Oulaisissa) ja automies Anterolle (joka oli saunassa).

Mies meni poliisiauton kyydissä Länsi-Tuiraan ja toi sieltä pömpelin, jolla latasi akun .Ajoimme peräkkäin Urre-autoon ja jätimme Yariksen sinne pihalle.

Sain tietysti maanantai-aamuna uuden akun autoon. Kyllä se kuuluu hyviin kauppatapoihin.

Nyt on tiistai 18.12 ja minun olisi tarkoitus maksaa loput 2000 euroa liikkeeseen.

Sisko lähetti rahat Nordeasta. Jännitän pankkipäiviä, siirtyykö maksu huomiseen.